Puistokuvia

Yritetään käydä nykyään melkein joka päivä puistossa ulkoilemassa Saiman kanssa. Vain jos sataa kaatamalla, on äidillä houkutus jäädä kotiin kuivaan ja lämpimään, mutta se taas kostautuu kärsimättömän ja tylsistyneen lapsen kitinänä. Saiman mielipuuhaa on tietysti keinuminen, mutta ollaan myös tutustuttu vähän liukumäkeen ja muutaman kerran hiekkalaatikkoon, josta Saima ei kyllä vielä tajua yhtään, että mitä siinä pitäisi tehdä. Myös kävelyharjoittelut ulkokengillä, haalareissa, kurahousuissa ja epätasaisessa maastossa ovat hyviä ja varmasti tasapainoa kehittäviä. Tässä muutama kännykällä otettu kuva marraskuisen sunnuntain puistoilusta.

Pusuhuuli

Saima opettelee kävelemään ilman tukea ja muksahduksia sattuu. Tänään Saima lähti liikkeelle niin nopeasti, etten ehtinyt saada kiinni kun Saima oli muksahtanut jo naamalleen. Hampaiden ja huulen yhteentörmäyksestä tuli verta ja turvonnut huuli. Ylähuulessa voi edelleen nähdä kovan kävelijän pusuhuulen.

Kuvakuulumisia syksyn varrelta

Pahoittelemme blogihiljaisuutta, päivittäjillä on ollut muita kiireitä. Tässä kuitenkin kuvakuulumisia viime viikoilta (ja kuukausilta?). Saima on oppinut viimeisen viikon aikana kävelemään ihan itse, ilman tukea. Siitä meillä ei vielä ole kuva-/videomateriaalia, mutta ehkä jo pian! Lisäksi voidaan raportoida, että hampaita on nyt jo yhteensä 8 (4 alhaalla, 4 ylhäällä) ja sanavarastossa on "äidin" ja "isän" lisäksi ainakin "pääpääpää" (leipä) ja "kiiija" (kirja). 

Uninen aamu-Saima.

Hähää, hampaita!

Syysviikonloppuna mökillä.

Kävelyharjoituksia mökin pihalla.

Hyvin sujuu!

Saima sai syntymäpäivälahjaksi isotädiltään ihanan kylpytakin,
jota on käytetty nyt jo monesti

Kameran nähdessään Saima osaa jo ottaa ilmeen - poseeraukset ovat alkaneet!

Pyöräilemässä

Hankittiin kesällä polkupyöräperävaunu Saimalle. Vaunun voi helposti kiinnittää isän tai äidin pyörään ja Saima viihtyy. Vaikka ilmat kylmenee, niin pyöräilyä voi jatkaa, kun vaan pukeutuu oikein. Tälläkin viikolla ollaan käyty pyörällä jo Lauttasaaressa ja Länsi-Pasilassa ystäviä tapaamassa. Pyöräilyn iloa!

Saima saapuu

Tässä meidän hommage Lumieren veljesten Juna saapuu asemalle -elokuvalle.
Saima saapuu vaunuilla.

Vene-Saima

Jo vähän yli kuukausi sitten Saima oli ensimmäistä kertaa merillä. Varusteet, Emilia-vene ja matkaseura olivat todella hyvät. Tässä kuvareportaasia.

Hurraa, täällä ollaan!

Saima ruorissa.

Sitten pidettiin hauskaa perähytissä.

Ovatko pelastusliivit varmasti tarpeeksi pulleat?

Terveisiä lounaalta

Tänään Saiman lounaalla kurkku oli taas suurin hitti: ensin syötiin omat kurkut, sitten viipaleet äidin leivältä ja sitten vaadittiin lisää. Tässä tulos. (Tämä on muuten eka puhelimesta tehty blogipäivitys, katsotaan miten onnistuu.)

Vuosi täynnä

Voi että, vastahan ihan äsken jännitimme ja valvoimme unetonta yötä odottaen aikaista herätystä ja lähtöä Naistenklinikalle. Huomenna tulee vuosi Saiman syntymästä, vaikka tuntuu että ei siitä ole kauaakaan. Ja toisaalta vuodessa on ehtinyt tapahtua ihan todella paljon.

Vuosi sitten Saima näytti ulospäin tältä:

 Saima syntyi maanantaiaamuna 20.8. n. klo 8.30 Naistenklinikan leikkaussalissa, perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Synnytys oli minulle lähes kivuton, toipumisaika vähän vaikeampi. Saima oli selvästi ihan unessa kun hänen vanha maailmansa leikattiin auki ja ruvettiin esittelemään uutta maailmaa, mutta onneksi hyvät lääkärit ja hoitajat saivat lapsen pian hereille ja hengittämään. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta ne sekunnit kun tiesin, että lapsi on otettu ulos, mutta se ei vielä huutanut, olivat elämäni karmeimmat ja pisimmät. Ja sitten Saima kuitenkin huusi, tietenkin.

Ja sitten hän näytti aika pian tältä:

Kuinka koko elämän fokus tarkentuu kertaheitolla yhteen pieneen ihmiseen, josta tulee vanhemmilleen kaikkein tärkeintä maailmassa.

Ja nyt tyttö näyttää jo tältä:

Kävimme tänään Saiman 1-vuotis-neuvolatarkastuksessa, jossa annettiin kolme(!) rokotusta. Saima kesti urheasti pistot (itki kyllä), mutta ominaiseen tyyliinsä hän itki loukkaantunutta suruitkua vielä pitkään pistosten jälkeen äidin sylissä. Syntymämitoista (3,9kg ja 48cm) on kasvettu monta kiloa ja senttiä ja nyt Saima painaa 8,5kg ja on 71,5cm pitkä. Mutta johonkinhan se kaikki imetetty maito, maiskutellut soseet sekä imeskellyt kurkut ja patongit on tietysti mennyt. Hyvä näin.

Ja mitä kaikkea uutta pelkästään menneen kesän aikana Saima on ehtinyt oppia! Hurjan paljon!

Saima osoitti myös sunnuntaina kuinka hän on jo aivan valmis käsittelemään isompien ihmisten juttuja, rahaa ja avaimia. Bussirahapurkki, äidin avaimet ja isän ja äidin kengät ovat Saiman jäljiltä leväällään eteisen lattialla.

Ihana, ihana tyttömme, onnemme ja aurinkomme. Onnea rakas Saima, yksi vuotta!

Terveisin, vuoden vanha äiti

Kesän kuvasatoa

Pahoittelen radiohiljaisuutta. On ollut hirmuinen kiire täällä mökillä lomaillessa: kaikki päivät menee leikkimisessä ja ulkoilussa, syömisessä ja nukkumisessa. Ja tietysti Saiman kävelyttämisessä... Tässä kuvasatoa kesän varrelta kaikille Saiman faneille nautittavaksi.

 Heliheliheli-kilikilikili-heli-kilistin

 Ollaan just herätty päiväunilta. Mökillä on keltaiset verhot, jotka värjää ikkunoista tulevan auringonvalon.

 Ystävien häiden jälkeisenä päivänä istutaan kaupungissa sängyllä ja luetaan uudestaan ja uudestaan Saiman kirjoja (mukana myös kirjastosta lainattuja), esim. "Iloinen lorutoukka".

 Ulkona, kuuma päivä, ison puun varjossa.

 Mitä lelukorista löytyykään?

 Mummo kävelyttää.

Ukki kävelyttää.

 Saima syö, taas.

Käytiin katsomassa lehmiä.

Juhannusaatto Nuuksiossa

Saima vietti ensimmäistä juhannustaan Nuuksion mökillä isän, äidin ja mummin sekä muiden Saijonmaa-sukulaisten kanssa. Mukavaa oli ainakin jumppailla etupihalla, peruuttaa pitkiä matkoja sisällä huoneen keskeltä nurkkaan sekä läiskytellä vettä saunassa. Sää helli, oli hauskaa! Tässä kuvamateriaalia:

Kuulumisia pikakelauksella

Tässä muistiinpanoja viime viikkojen touhuista:

- Saima on tapaillut ensimmäisiä sanojaan: leipä (kerran, mutta aivan selvästi!), -tttä (vettä), äitiiiii/äite/äitäh ja itä (isä)

- Saima on koko ajan jäntevämpi, jos hän ei halua istua sylissä, niin sen kyllä huomaa (koko vartalo jännittyy kaarelle). Sylissä pönkiessään saattaa myös lähteä "kävelemään" sylissäpitäjän vatsaa, rintaa ja naamaa(!) pitkin kohti kattoa.

- Lattialla ollessaan Saima ryömii taaksepäin (ei eteenpäin) ja harjoittelee ahkerasti konttausasentoa (jossa ei kuitenkaan vielä osaa liikkua).

Peruuttaessa voi joutua joskus sohvan alle.

- Kaikenlainen ruoka maistuu todella hyvin: varmoja hittituotteita ovat kurkku, leipä (tuore!) sekä äidin tekemät suolaiset liha-kasvis-soseet.

- Pinsettiote sujuu hyvin ja esimerkiksi erilaisia ruokapaloja on ihan mahtavaa ottaa käsiin pöydältä. Nykyään myös kiinnostaa paljon se, mitä äiti ja isä syö; Saima haluaisi maistaa usein äidin syömää voileipää, vaikka olisi omat hyvät kurkut ja leivät pöydällä edessä (ja vaikka leipä olisi ihan samaa tavaraa).

Kesäruokailua ystävien mökillä.
Lautasella kurkkua ja leipää, ja lusikka.

- Saima asioi monta kertaa päivässä vessa-asiansa pottaan ja tykkää myös liikuttaa itseään ja pottaa työntämällä vasemmalla jalalla kylpyhuoneen lattiasta vauhtia.

- Saima osaa itse kääntää sivua pienistä pahvisivuisista Puppe-kirjoistaan, ja tykkää kirjoista paljon.

- Sängyllä ollessa parasta on kieriskely, kääntyily ja konttausasentoon nouseminen, erityisesti silloin kun olisi nukkuma-aika.

- Kun ulkoillaan ja Saima saa istua vaunuissa ja katsella ympärilleen, niin kaikki - ihan kaikki - näyttää olevan tosi kiinnostavaa. Kaikenlaisia ääniä pitää myös kääntyä katsomaan, erityisesti jos kuuluu toisten lasten ääniä.

- Vaikka välillä olisi sellaisia päiviä, että kaikki kitisyttää, niin Saiman saa myös herkästi nauramaan kun hassuttelee tai kutittaa. Joskus Saima hörähtelee nauramaan ihan itsekseekin ilman että äiti ja isä edes tietävät, mikä nyt oli hauskaa.



Kivaa, että on kesä!

Keinumassa

Hellepäiviä!

Saima pääsi ensimmäistä kertaa puistoon keinumaan. Tässä tunnelmia:

KIVAA OLI!