Saima liikkuu jo todenteolla. Myös silloin kun pitäisi nukkua. Tässä videonäytös yöpuvunvaihdon, iltamaidon ja "hyvää yötä Saima" -sanojen jälkeen. Toki kevätilta on valoisa vielä klo 20.30, mutta voisi tuo lapsi nyt vähän unisemmalta näyttää valosta huolimatta... Ennen kuvaamisen aloittamista Saima oli hölöttänyt runsaasti myös omaa nykyistä wää-wää-wää -kieltään, joten Mikko yrittää saada vähän lisää kommenttia myös videolle.
P.S. Saima huomenna 8kk!
Saiman joulukalenterina alkanut blogi kertoo nyt Saiman kevätkuulumisia, epäsäännöllisen säännöllisesti.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
torstai 11. huhtikuuta 2013
Neuvolassa
Käytiin tänään 8kk-neuvolakäynnillä. Ohjelmassa oli mittailut ja lääkärintarkastus. Saima oli kasvanut 1,5 kuukaudessa vain 2cm ja paino oli noussut vain 200g. Ilmeisesti kaikki syöty kiinteä ruoka ja maito on käytetty motoriikan ja liikkumisen opetteluun, niin että kasvuvauhti on hieman hiipunut. Tytön mitat olivat siis 66,5 cm ja 7,3 kg. Tapansa mukaan, tutuista ja vieraista naamoista tarkka Saima alkoi itkeä melkein samantien jouduttuaan lääkärin käsittelyyn hoitopöydälle, eikä itkusta meinannut tulla loppua millään. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja hoitajan kanssa sovittiin kasvukontrollikäynti vielä toukokuulle, vaikka muuten seuraava neuvolakäynti olisi ollut vasta kesällä.
Unohdin edellisessä kirjoituksessa mainita erään hauskan seikan, jonka Saima on myös oppinut. Hän osaa nostaa kädet kohti äitiä tai isää halutessaan syliin. Saima on muutenkin viime päivinä ja viikkoina ruvennut olemaan enemmän sylitarpeinen. Toimintakaava menee usein näin: Saima leikkii istualtaan lattialla/sängyllä, muksahtaa kumoon tai jotenkin vinoon, äiti tai isä tulee korjaamaan Saiman istuma-asentoa, mutta tämäpä ojentaa kädet kohti ja rupeaa itkemään, jos ei ota kokonaan syliin. Nykyään käy usein myös sitä, että Saima rupeaa itkemään samantien, jos yrittää asettaa hänet hetkeksi johonkin pois sylistä. Tämän takia kotona kahdestaan Saiman kanssa ollessa kantoliinasta on ollut iso apu.
Mutta nyt sain napattua hyvän kuvan Saiman hampaista - siellä ne vilkkuu alaikenessä!
Unohdin edellisessä kirjoituksessa mainita erään hauskan seikan, jonka Saima on myös oppinut. Hän osaa nostaa kädet kohti äitiä tai isää halutessaan syliin. Saima on muutenkin viime päivinä ja viikkoina ruvennut olemaan enemmän sylitarpeinen. Toimintakaava menee usein näin: Saima leikkii istualtaan lattialla/sängyllä, muksahtaa kumoon tai jotenkin vinoon, äiti tai isä tulee korjaamaan Saiman istuma-asentoa, mutta tämäpä ojentaa kädet kohti ja rupeaa itkemään, jos ei ota kokonaan syliin. Nykyään käy usein myös sitä, että Saima rupeaa itkemään samantien, jos yrittää asettaa hänet hetkeksi johonkin pois sylistä. Tämän takia kotona kahdestaan Saiman kanssa ollessa kantoliinasta on ollut iso apu.
Mutta nyt sain napattua hyvän kuvan Saiman hampaista - siellä ne vilkkuu alaikenessä!
| Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana. |
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Hampaat ja kieriminen
Istuminen sujuu hyvin ja makoillessa Saima ei malta oikein enää pysyä paikoillaan, vaan kierii ja kääntyilee jatkuvasti mahalle, selälle, mahalle, selälle, mahalle... Molempiin suuntiin, kummallekin kyljelle. Sängyllä, lattialla ja omassa pinnasängyssä. Pinnasängyssä tosin tulee laidat vastaan, mutta kyllä siinäkin mahtuu, kun kääntyy vaan yhden kyljen kautta mahalle ja saman kyljen kautta takaisin selälle, fläp fläp fläpäti fläp. Tänä aamuna ennen kello kuutta(!) Saima kääntyili pinnasängyssään lukuisia kertoja aivan innoissaan. Saiman mielestä ilmeisesti oli jo aamu, äidin mielestä olisi ollut vielä yö.
Ilmeisesti sormiruokailu eli itse asioiden syöminen on innostanut Saimaa niin, että tällä hetkellä soseiden syöttäminen on todella hankalaa. Tyttö haluaa tarttua itse lusikkaan ja heilutella sitä, mutta ei kuitenkaan vielä tajua ruoka-lusikka-suu-yhteyttä sen tarkemmin. Nyt vippaskonstina on antaa lapselle toinen lusikka käteen ja samalla itse yrittää ujuttaa ruokaa toisella lusikalla suuhun.
Ainiin, ruokailuhetken päätteeksi Saiman paikka näyttää suunnilleen tältä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana). Vaaleanpunainen on Saiman syömäalusta, jonka paikka on periaatteessa pöydällä, sininen taas on apurätti, jotta lattiaruoka olisi helpompi siivota. Tunnistatteko, mitä ruokaa on ollut? (Kyllä, parsakaalia ja porkkanaa.)
Tämän blogipostauksen päätteeksi Saima heräsi päiväuniltaan ja kun menin katsomaan lasta makuuhuoneeseen, jossa tämä oli nukkunut unia meidän parisängyssämme, oli lapsi kaksi vartalonleveyttä eri paikassa kuin mihin hänet jätin. Joko on kierähtänyt unissaan ja herännyt siihen, tai sitten lähtenyt heti herättyään kääntymään. Täytyy tästä lähtien laittaa tyynyt isonkin sängyn joka laidalle...
| Kierimishommissa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)