Istuminen sujuu hyvin ja makoillessa Saima ei malta oikein enää pysyä paikoillaan, vaan kierii ja kääntyilee jatkuvasti mahalle, selälle, mahalle, selälle, mahalle... Molempiin suuntiin, kummallekin kyljelle. Sängyllä, lattialla ja omassa pinnasängyssä. Pinnasängyssä tosin tulee laidat vastaan, mutta kyllä siinäkin mahtuu, kun kääntyy vaan yhden kyljen kautta mahalle ja saman kyljen kautta takaisin selälle, fläp fläp fläpäti fläp. Tänä aamuna ennen kello kuutta(!) Saima kääntyili pinnasängyssään lukuisia kertoja aivan innoissaan. Saiman mielestä ilmeisesti oli jo aamu, äidin mielestä olisi ollut vielä yö.
Ilmeisesti sormiruokailu eli itse asioiden syöminen on innostanut Saimaa niin, että tällä hetkellä soseiden syöttäminen on todella hankalaa. Tyttö haluaa tarttua itse lusikkaan ja heilutella sitä, mutta ei kuitenkaan vielä tajua ruoka-lusikka-suu-yhteyttä sen tarkemmin. Nyt vippaskonstina on antaa lapselle toinen lusikka käteen ja samalla itse yrittää ujuttaa ruokaa toisella lusikalla suuhun.
Ainiin, ruokailuhetken päätteeksi Saiman paikka näyttää suunnilleen tältä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana). Vaaleanpunainen on Saiman syömäalusta, jonka paikka on periaatteessa pöydällä, sininen taas on apurätti, jotta lattiaruoka olisi helpompi siivota. Tunnistatteko, mitä ruokaa on ollut? (Kyllä, parsakaalia ja porkkanaa.)
Tämän blogipostauksen päätteeksi Saima heräsi päiväuniltaan ja kun menin katsomaan lasta makuuhuoneeseen, jossa tämä oli nukkunut unia meidän parisängyssämme, oli lapsi kaksi vartalonleveyttä eri paikassa kuin mihin hänet jätin. Joko on kierähtänyt unissaan ja herännyt siihen, tai sitten lähtenyt heti herättyään kääntymään. Täytyy tästä lähtien laittaa tyynyt isonkin sängyn joka laidalle...
| Kierimishommissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti