Flunssainen viikko

Mennyt viikko on mennyt flunssan ja köhän merkeissä. Ensin Mikko oli kipeä ja sitten Saima tuli kipeäksi. Minun kurkkukipuni on välillä ilmoitellut itsestään, mutta ei ole vieläkään äitynyt todelliseksi taudiksi. Mutta Saima on tosiaan potenut nyt ensimmäiset kunnon kuumeyöt ja -päivät, onneksi on ollut lapsille annettavaa nestemäistä Panadolia, joka on vähän varmaankin helpottanut oloa. Mutta kyllä huomaa, että kipeä lapsi on todellakin erilainen kuin terve lapsi. Yöt ja nukuttaminen on olleet vaativampia, mutta tänä aamuna onneksi vaikutti siltä, että kuume on laantunut ja tyttökin vähän pirteämpi.

Ostimme myös uuden (paremman) kameran, joten tässä vähän kuvia päiviltä ennen flunssaa. Iltapäiväaurinko paistaa meidän olohuoneeseen.

Ainiin, ja onhan Saima oppinut istumaankin, itse, ihan ilman tukea!

Saima lukee

Tässä videossa Saima lukee muumikirjaa ja keskustelee kirjasta äidin kanssa.
Keskustelu menee litteroituna suunnilleen näin:
Saima: "Äh"
Äiti: "Äh"
S: "Äh"
Ä: "Ähä"
S: "Äh"
Ä: "Äh"
Eipä ole sormet suussa tässä keskustelussa.

Naurua ja banaania

Tässä videossa nauretaan ja syödään banaania.
Kuvattu pari viikkoa sitten.

Juttelua

Lyhyen elämänsä aikana Saimalla on ollut jo monta kommunikointityyliä ja erilaisia äänikokeiluja. Aivan aluksi lapsi äänteli kurkustaan ihmeen matalaa örinää, jota vertasimme mongolialaiseen kurkkulauluun. Sittemmin repertuaariin on tullut kaikenlaista kiljahduksista vauvankieliseen höpötykseen.

Laitoin purulelurenkaan itse jalkaani.
Kädet vapaana!

Pari viikkoa sitten Saima rupesi jokeltelemaan ihan tosissaan. Juttua piisasi ja höpötys oli ihanaa, vienoa ja hauskan kuuloista "ättä-ttättää-ttää", "hötötötötötööö" ja "ytytytytyttyyy" ja niin edelleen. Tätä tyyliä kesti kuitenkin vain noin viikon verran. Viime viikon lopulla jokeltelu vaimeni ja tilalle tuli vähemmän vieno, mutta sitäkin kovaäänisempi karjunta. Saima rupesi kokeilemaan oman äänensä voimakkuutta ja volyymirajoja ja huomasi (ilokseen?), että ääntähän todella lähtee kun kunnolla huutaa. Saima myös taisi huomata, että kun huutaa oikein kovaa "AAAAA" tai "ÄÄÄÄÄ", niin vanhemmat antavat aika varmasti huomiota. Ja nostavat nopeammin syliin kuin jos pelkästään vähän känisee tai kitisee. Huuto ei siis ole ollut itkuhuutoa, vaan ihan vaan pelkkää huutoa. Sumusireeni. Palosireeni. Sydämensä kyllyydestä. Kuin syötävä. Ja mitä näitä nyt on.

Voitte kuvitella, että on aika erilainen tunnelma herätä sunnuntaiaamuna kello 7.00 pinnasängystä kuuluvaan vienoon ja hempeää jokelteluun tai täysillä keuhkoilla huudettuihin kutsuhuutoihin. Huhhuh. Onneksi pahin huutokonsertti laantui viikonlopun vaihtuessa arkeen ja samalla - ehkä uuden viikon kunniaksi - Saima muutti taas juttelutyyliään. Nyt kaksi päivää on mennyt siten, että juttua tulee vain sormet suussa. Saima siis laittaa käden suuhunsa ennen kuin rupeaa jokeltelmaan, joten voitte kuvitella, että jutut kuulostavat taas melko hauskoilta ja puhetyyli on näin ollen taas kivasti uudenlainen. Minulla ei ole ikävä kyllä näistä jutuista videomateriaalia, mutta kuvitelkaa, miltä kuulostaa vauvojen tanska. Pääsette kuvitelmassanne todennäköisesti aika lähelle todellisuutta. (Suussa ei siis kuuma peruna vaan neljä sormea, myös tutti käy.)

Tänään Saima makasi hoitopöydällä, katsoi suoraan minuun, oli hetken hiljaa ja sanoi "äh-to". Ja vaikka se oli todennäköisesti ihan sattuman kauppaa, mitkä tavut osuivat peräkkäin, kuulosti se minun korvaani jo varmasti ja selvästi siltä, että lapsi sanoi ensimmäisen kerran "äiti".  <3

Ähton kulta pari viikkoa sitten.

Kylpy-faarao

Joulukuun päiväunilla Saima muuttui hindujumalattareksi, nykyään Saima muuttuu suihkun ja kylvyn jälkeen usein pieneksi faaraoksi. 

Kuin kaksi marjaa:

Faarao Pullukkakäsi

Faarao Tutankhamon