Juttelua

Lyhyen elämänsä aikana Saimalla on ollut jo monta kommunikointityyliä ja erilaisia äänikokeiluja. Aivan aluksi lapsi äänteli kurkustaan ihmeen matalaa örinää, jota vertasimme mongolialaiseen kurkkulauluun. Sittemmin repertuaariin on tullut kaikenlaista kiljahduksista vauvankieliseen höpötykseen.

Laitoin purulelurenkaan itse jalkaani.
Kädet vapaana!

Pari viikkoa sitten Saima rupesi jokeltelemaan ihan tosissaan. Juttua piisasi ja höpötys oli ihanaa, vienoa ja hauskan kuuloista "ättä-ttättää-ttää", "hötötötötötööö" ja "ytytytytyttyyy" ja niin edelleen. Tätä tyyliä kesti kuitenkin vain noin viikon verran. Viime viikon lopulla jokeltelu vaimeni ja tilalle tuli vähemmän vieno, mutta sitäkin kovaäänisempi karjunta. Saima rupesi kokeilemaan oman äänensä voimakkuutta ja volyymirajoja ja huomasi (ilokseen?), että ääntähän todella lähtee kun kunnolla huutaa. Saima myös taisi huomata, että kun huutaa oikein kovaa "AAAAA" tai "ÄÄÄÄÄ", niin vanhemmat antavat aika varmasti huomiota. Ja nostavat nopeammin syliin kuin jos pelkästään vähän känisee tai kitisee. Huuto ei siis ole ollut itkuhuutoa, vaan ihan vaan pelkkää huutoa. Sumusireeni. Palosireeni. Sydämensä kyllyydestä. Kuin syötävä. Ja mitä näitä nyt on.

Voitte kuvitella, että on aika erilainen tunnelma herätä sunnuntaiaamuna kello 7.00 pinnasängystä kuuluvaan vienoon ja hempeää jokelteluun tai täysillä keuhkoilla huudettuihin kutsuhuutoihin. Huhhuh. Onneksi pahin huutokonsertti laantui viikonlopun vaihtuessa arkeen ja samalla - ehkä uuden viikon kunniaksi - Saima muutti taas juttelutyyliään. Nyt kaksi päivää on mennyt siten, että juttua tulee vain sormet suussa. Saima siis laittaa käden suuhunsa ennen kuin rupeaa jokeltelmaan, joten voitte kuvitella, että jutut kuulostavat taas melko hauskoilta ja puhetyyli on näin ollen taas kivasti uudenlainen. Minulla ei ole ikävä kyllä näistä jutuista videomateriaalia, mutta kuvitelkaa, miltä kuulostaa vauvojen tanska. Pääsette kuvitelmassanne todennäköisesti aika lähelle todellisuutta. (Suussa ei siis kuuma peruna vaan neljä sormea, myös tutti käy.)

Tänään Saima makasi hoitopöydällä, katsoi suoraan minuun, oli hetken hiljaa ja sanoi "äh-to". Ja vaikka se oli todennäköisesti ihan sattuman kauppaa, mitkä tavut osuivat peräkkäin, kuulosti se minun korvaani jo varmasti ja selvästi siltä, että lapsi sanoi ensimmäisen kerran "äiti".  <3

Ähton kulta pari viikkoa sitten.