Vuosi täynnä

Voi että, vastahan ihan äsken jännitimme ja valvoimme unetonta yötä odottaen aikaista herätystä ja lähtöä Naistenklinikalle. Huomenna tulee vuosi Saiman syntymästä, vaikka tuntuu että ei siitä ole kauaakaan. Ja toisaalta vuodessa on ehtinyt tapahtua ihan todella paljon.

Vuosi sitten Saima näytti ulospäin tältä:

 Saima syntyi maanantaiaamuna 20.8. n. klo 8.30 Naistenklinikan leikkaussalissa, perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Synnytys oli minulle lähes kivuton, toipumisaika vähän vaikeampi. Saima oli selvästi ihan unessa kun hänen vanha maailmansa leikattiin auki ja ruvettiin esittelemään uutta maailmaa, mutta onneksi hyvät lääkärit ja hoitajat saivat lapsen pian hereille ja hengittämään. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta ne sekunnit kun tiesin, että lapsi on otettu ulos, mutta se ei vielä huutanut, olivat elämäni karmeimmat ja pisimmät. Ja sitten Saima kuitenkin huusi, tietenkin.

Ja sitten hän näytti aika pian tältä:

Kuinka koko elämän fokus tarkentuu kertaheitolla yhteen pieneen ihmiseen, josta tulee vanhemmilleen kaikkein tärkeintä maailmassa.

Ja nyt tyttö näyttää jo tältä:

Kävimme tänään Saiman 1-vuotis-neuvolatarkastuksessa, jossa annettiin kolme(!) rokotusta. Saima kesti urheasti pistot (itki kyllä), mutta ominaiseen tyyliinsä hän itki loukkaantunutta suruitkua vielä pitkään pistosten jälkeen äidin sylissä. Syntymämitoista (3,9kg ja 48cm) on kasvettu monta kiloa ja senttiä ja nyt Saima painaa 8,5kg ja on 71,5cm pitkä. Mutta johonkinhan se kaikki imetetty maito, maiskutellut soseet sekä imeskellyt kurkut ja patongit on tietysti mennyt. Hyvä näin.

Ja mitä kaikkea uutta pelkästään menneen kesän aikana Saima on ehtinyt oppia! Hurjan paljon!

Saima osoitti myös sunnuntaina kuinka hän on jo aivan valmis käsittelemään isompien ihmisten juttuja, rahaa ja avaimia. Bussirahapurkki, äidin avaimet ja isän ja äidin kengät ovat Saiman jäljiltä leväällään eteisen lattialla.

Ihana, ihana tyttömme, onnemme ja aurinkomme. Onnea rakas Saima, yksi vuotta!

Terveisin, vuoden vanha äiti