Saiman joulukalenterina alkanut blogi kertoo nyt Saiman kevätkuulumisia, epäsäännöllisen säännöllisesti.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Pusuhuuli
Saima opettelee kävelemään ilman tukea ja muksahduksia sattuu. Tänään Saima lähti liikkeelle niin nopeasti, etten ehtinyt saada kiinni kun Saima oli muksahtanut jo naamalleen. Hampaiden ja huulen yhteentörmäyksestä tuli verta ja turvonnut huuli. Ylähuulessa voi edelleen nähdä kovan kävelijän pusuhuulen.
lauantai 26. lokakuuta 2013
Kuvakuulumisia syksyn varrelta
Pahoittelemme blogihiljaisuutta, päivittäjillä on ollut muita kiireitä. Tässä kuitenkin kuvakuulumisia viime viikoilta (ja kuukausilta?). Saima on oppinut viimeisen viikon aikana kävelemään ihan itse, ilman tukea. Siitä meillä ei vielä ole kuva-/videomateriaalia, mutta ehkä jo pian! Lisäksi voidaan raportoida, että hampaita on nyt jo yhteensä 8 (4 alhaalla, 4 ylhäällä) ja sanavarastossa on "äidin" ja "isän" lisäksi ainakin "pääpääpää" (leipä) ja "kiiija" (kirja).
| Uninen aamu-Saima. |
| Hähää, hampaita! |
| Syysviikonloppuna mökillä. |
| Kävelyharjoituksia mökin pihalla. |
| Hyvin sujuu! |
| Saima sai syntymäpäivälahjaksi isotädiltään ihanan kylpytakin, jota on käytetty nyt jo monesti |
| Kameran nähdessään Saima osaa jo ottaa ilmeen - poseeraukset ovat alkaneet! |
perjantai 27. syyskuuta 2013
Pyöräilemässä
Hankittiin kesällä polkupyöräperävaunu Saimalle. Vaunun voi helposti kiinnittää isän tai äidin pyörään ja Saima viihtyy. Vaikka ilmat kylmenee, niin pyöräilyä voi jatkaa, kun vaan pukeutuu oikein. Tälläkin viikolla ollaan käyty pyörällä jo Lauttasaaressa ja Länsi-Pasilassa ystäviä tapaamassa. Pyöräilyn iloa!
maanantai 23. syyskuuta 2013
Saima saapuu
Tässä meidän hommage Lumieren veljesten Juna saapuu asemalle -elokuvalle.
Saima saapuu vaunuilla.
Saima saapuu vaunuilla.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Vene-Saima
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Terveisiä lounaalta
Tänään Saiman lounaalla kurkku oli taas suurin hitti: ensin syötiin omat kurkut, sitten viipaleet äidin leivältä ja sitten vaadittiin lisää. Tässä tulos. (Tämä on muuten eka puhelimesta tehty blogipäivitys, katsotaan miten onnistuu.)
maanantai 19. elokuuta 2013
Vuosi täynnä
Voi että, vastahan ihan äsken jännitimme ja valvoimme unetonta yötä odottaen aikaista herätystä ja lähtöä Naistenklinikalle. Huomenna tulee vuosi Saiman syntymästä, vaikka tuntuu että ei siitä ole kauaakaan. Ja toisaalta vuodessa on ehtinyt tapahtua ihan todella paljon.
Vuosi sitten Saima näytti ulospäin tältä:
Saima syntyi maanantaiaamuna 20.8. n. klo 8.30 Naistenklinikan leikkaussalissa, perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Synnytys oli minulle lähes kivuton, toipumisaika vähän vaikeampi. Saima oli selvästi ihan unessa kun hänen vanha maailmansa leikattiin auki ja ruvettiin esittelemään uutta maailmaa, mutta onneksi hyvät lääkärit ja hoitajat saivat lapsen pian hereille ja hengittämään. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta ne sekunnit kun tiesin, että lapsi on otettu ulos, mutta se ei vielä huutanut, olivat elämäni karmeimmat ja pisimmät. Ja sitten Saima kuitenkin huusi, tietenkin.
Ja sitten hän näytti aika pian tältä:
Kuinka koko elämän fokus tarkentuu kertaheitolla yhteen pieneen ihmiseen, josta tulee vanhemmilleen kaikkein tärkeintä maailmassa.
Ja nyt tyttö näyttää jo tältä:
Kävimme tänään Saiman 1-vuotis-neuvolatarkastuksessa, jossa annettiin kolme(!) rokotusta. Saima kesti urheasti pistot (itki kyllä), mutta ominaiseen tyyliinsä hän itki loukkaantunutta suruitkua vielä pitkään pistosten jälkeen äidin sylissä. Syntymämitoista (3,9kg ja 48cm) on kasvettu monta kiloa ja senttiä ja nyt Saima painaa 8,5kg ja on 71,5cm pitkä. Mutta johonkinhan se kaikki imetetty maito, maiskutellut soseet sekä imeskellyt kurkut ja patongit on tietysti mennyt. Hyvä näin.
Ja mitä kaikkea uutta pelkästään menneen kesän aikana Saima on ehtinyt oppia! Hurjan paljon!
Saima osoitti myös sunnuntaina kuinka hän on jo aivan valmis käsittelemään isompien ihmisten juttuja, rahaa ja avaimia. Bussirahapurkki, äidin avaimet ja isän ja äidin kengät ovat Saiman jäljiltä leväällään eteisen lattialla.
Ihana, ihana tyttömme, onnemme ja aurinkomme. Onnea rakas Saima, yksi vuotta!
Terveisin, vuoden vanha äiti
Vuosi sitten Saima näytti ulospäin tältä:
Saima syntyi maanantaiaamuna 20.8. n. klo 8.30 Naistenklinikan leikkaussalissa, perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla. Synnytys oli minulle lähes kivuton, toipumisaika vähän vaikeampi. Saima oli selvästi ihan unessa kun hänen vanha maailmansa leikattiin auki ja ruvettiin esittelemään uutta maailmaa, mutta onneksi hyvät lääkärit ja hoitajat saivat lapsen pian hereille ja hengittämään. Olen sanonut tämän monta kertaa, mutta ne sekunnit kun tiesin, että lapsi on otettu ulos, mutta se ei vielä huutanut, olivat elämäni karmeimmat ja pisimmät. Ja sitten Saima kuitenkin huusi, tietenkin.
Ja sitten hän näytti aika pian tältä:
Kuinka koko elämän fokus tarkentuu kertaheitolla yhteen pieneen ihmiseen, josta tulee vanhemmilleen kaikkein tärkeintä maailmassa.
Ja nyt tyttö näyttää jo tältä:
Ja mitä kaikkea uutta pelkästään menneen kesän aikana Saima on ehtinyt oppia! Hurjan paljon!
Saima osoitti myös sunnuntaina kuinka hän on jo aivan valmis käsittelemään isompien ihmisten juttuja, rahaa ja avaimia. Bussirahapurkki, äidin avaimet ja isän ja äidin kengät ovat Saiman jäljiltä leväällään eteisen lattialla.
Ihana, ihana tyttömme, onnemme ja aurinkomme. Onnea rakas Saima, yksi vuotta!
Terveisin, vuoden vanha äiti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




