Neuvolassa

Käytiin tänään 8kk-neuvolakäynnillä. Ohjelmassa oli mittailut ja lääkärintarkastus. Saima oli kasvanut 1,5 kuukaudessa vain 2cm ja paino oli noussut vain 200g. Ilmeisesti kaikki syöty kiinteä ruoka ja maito on käytetty motoriikan ja liikkumisen opetteluun, niin että kasvuvauhti on hieman hiipunut. Tytön mitat olivat siis 66,5 cm ja 7,3 kg. Tapansa mukaan, tutuista ja vieraista naamoista tarkka Saima alkoi itkeä melkein samantien jouduttuaan lääkärin käsittelyyn hoitopöydälle, eikä itkusta meinannut tulla loppua millään. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja hoitajan kanssa sovittiin kasvukontrollikäynti vielä toukokuulle, vaikka muuten seuraava neuvolakäynti olisi ollut vasta kesällä.

Unohdin edellisessä kirjoituksessa mainita erään hauskan seikan, jonka Saima on myös oppinut. Hän osaa nostaa kädet kohti äitiä tai isää halutessaan syliin. Saima on muutenkin viime päivinä ja viikkoina ruvennut olemaan enemmän sylitarpeinen. Toimintakaava menee usein näin: Saima leikkii istualtaan lattialla/sängyllä, muksahtaa kumoon tai jotenkin vinoon, äiti tai isä tulee korjaamaan Saiman istuma-asentoa, mutta tämäpä ojentaa kädet kohti ja rupeaa itkemään, jos ei ota kokonaan syliin. Nykyään käy usein myös sitä, että Saima rupeaa itkemään samantien, jos yrittää asettaa hänet hetkeksi johonkin pois sylistä. Tämän takia kotona kahdestaan Saiman kanssa ollessa kantoliinasta on ollut iso apu.

Mutta nyt sain napattua hyvän kuvan Saiman hampaista - siellä ne vilkkuu alaikenessä!

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana.

Hampaat ja kieriminen

Taas on pari viikkoa kulunut sitten edellisen kirjoituksen. Huomasimme tuona edellisen kirjoituksen sunnuntaina, että kuumepäivien tuloksena(?) Saiman alaikenessä tuntui ensimmäisen hampaan alku. Ja siitä viikon päästä pääsiäismaanantaina tuntui pikkuisen hampaan vieressä toinen! Nyt hammaspari jo vähän näkyykin kun tyttö hymyilee, ja teräviltä ne tuntuvat sormella koettaessa. Puruvoima on myös melkoinen!

Istuminen sujuu hyvin ja makoillessa Saima ei malta oikein enää pysyä paikoillaan, vaan kierii ja kääntyilee jatkuvasti mahalle, selälle, mahalle, selälle, mahalle... Molempiin suuntiin, kummallekin kyljelle. Sängyllä, lattialla ja omassa pinnasängyssä. Pinnasängyssä tosin tulee laidat vastaan, mutta kyllä siinäkin mahtuu, kun kääntyy vaan yhden kyljen kautta mahalle ja saman kyljen kautta takaisin selälle, fläp fläp fläpäti fläp. Tänä aamuna ennen kello kuutta(!) Saima kääntyili pinnasängyssään lukuisia kertoja aivan innoissaan. Saiman mielestä ilmeisesti oli jo aamu, äidin mielestä olisi ollut vielä yö.

Ilmeisesti sormiruokailu eli itse asioiden syöminen on innostanut Saimaa niin, että tällä hetkellä soseiden syöttäminen on todella hankalaa. Tyttö haluaa tarttua itse lusikkaan ja heilutella sitä, mutta ei kuitenkaan vielä tajua ruoka-lusikka-suu-yhteyttä sen tarkemmin. Nyt vippaskonstina on antaa lapselle toinen lusikka käteen ja samalla itse yrittää ujuttaa ruokaa toisella lusikalla suuhun.

Ainiin, ruokailuhetken päätteeksi Saiman paikka näyttää suunnilleen tältä (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana). Vaaleanpunainen on Saiman syömäalusta, jonka paikka on periaatteessa pöydällä, sininen taas on apurätti, jotta lattiaruoka olisi helpompi siivota. Tunnistatteko, mitä ruokaa on ollut? (Kyllä, parsakaalia ja porkkanaa.)

Tämän blogipostauksen päätteeksi Saima heräsi päiväuniltaan ja kun menin katsomaan lasta makuuhuoneeseen, jossa tämä oli nukkunut unia meidän parisängyssämme, oli lapsi kaksi vartalonleveyttä eri paikassa kuin mihin hänet jätin. Joko on kierähtänyt unissaan ja herännyt siihen, tai sitten lähtenyt heti herättyään kääntymään. Täytyy tästä lähtien laittaa tyynyt isonkin sängyn joka laidalle...

Kierimishommissa.

Flunssainen viikko

Mennyt viikko on mennyt flunssan ja köhän merkeissä. Ensin Mikko oli kipeä ja sitten Saima tuli kipeäksi. Minun kurkkukipuni on välillä ilmoitellut itsestään, mutta ei ole vieläkään äitynyt todelliseksi taudiksi. Mutta Saima on tosiaan potenut nyt ensimmäiset kunnon kuumeyöt ja -päivät, onneksi on ollut lapsille annettavaa nestemäistä Panadolia, joka on vähän varmaankin helpottanut oloa. Mutta kyllä huomaa, että kipeä lapsi on todellakin erilainen kuin terve lapsi. Yöt ja nukuttaminen on olleet vaativampia, mutta tänä aamuna onneksi vaikutti siltä, että kuume on laantunut ja tyttökin vähän pirteämpi.

Ostimme myös uuden (paremman) kameran, joten tässä vähän kuvia päiviltä ennen flunssaa. Iltapäiväaurinko paistaa meidän olohuoneeseen.

Ainiin, ja onhan Saima oppinut istumaankin, itse, ihan ilman tukea!

Saima lukee

Tässä videossa Saima lukee muumikirjaa ja keskustelee kirjasta äidin kanssa.
Keskustelu menee litteroituna suunnilleen näin:
Saima: "Äh"
Äiti: "Äh"
S: "Äh"
Ä: "Ähä"
S: "Äh"
Ä: "Äh"
Eipä ole sormet suussa tässä keskustelussa.

Naurua ja banaania

Tässä videossa nauretaan ja syödään banaania.
Kuvattu pari viikkoa sitten.

Juttelua

Lyhyen elämänsä aikana Saimalla on ollut jo monta kommunikointityyliä ja erilaisia äänikokeiluja. Aivan aluksi lapsi äänteli kurkustaan ihmeen matalaa örinää, jota vertasimme mongolialaiseen kurkkulauluun. Sittemmin repertuaariin on tullut kaikenlaista kiljahduksista vauvankieliseen höpötykseen.

Laitoin purulelurenkaan itse jalkaani.
Kädet vapaana!

Pari viikkoa sitten Saima rupesi jokeltelemaan ihan tosissaan. Juttua piisasi ja höpötys oli ihanaa, vienoa ja hauskan kuuloista "ättä-ttättää-ttää", "hötötötötötööö" ja "ytytytytyttyyy" ja niin edelleen. Tätä tyyliä kesti kuitenkin vain noin viikon verran. Viime viikon lopulla jokeltelu vaimeni ja tilalle tuli vähemmän vieno, mutta sitäkin kovaäänisempi karjunta. Saima rupesi kokeilemaan oman äänensä voimakkuutta ja volyymirajoja ja huomasi (ilokseen?), että ääntähän todella lähtee kun kunnolla huutaa. Saima myös taisi huomata, että kun huutaa oikein kovaa "AAAAA" tai "ÄÄÄÄÄ", niin vanhemmat antavat aika varmasti huomiota. Ja nostavat nopeammin syliin kuin jos pelkästään vähän känisee tai kitisee. Huuto ei siis ole ollut itkuhuutoa, vaan ihan vaan pelkkää huutoa. Sumusireeni. Palosireeni. Sydämensä kyllyydestä. Kuin syötävä. Ja mitä näitä nyt on.

Voitte kuvitella, että on aika erilainen tunnelma herätä sunnuntaiaamuna kello 7.00 pinnasängystä kuuluvaan vienoon ja hempeää jokelteluun tai täysillä keuhkoilla huudettuihin kutsuhuutoihin. Huhhuh. Onneksi pahin huutokonsertti laantui viikonlopun vaihtuessa arkeen ja samalla - ehkä uuden viikon kunniaksi - Saima muutti taas juttelutyyliään. Nyt kaksi päivää on mennyt siten, että juttua tulee vain sormet suussa. Saima siis laittaa käden suuhunsa ennen kuin rupeaa jokeltelmaan, joten voitte kuvitella, että jutut kuulostavat taas melko hauskoilta ja puhetyyli on näin ollen taas kivasti uudenlainen. Minulla ei ole ikävä kyllä näistä jutuista videomateriaalia, mutta kuvitelkaa, miltä kuulostaa vauvojen tanska. Pääsette kuvitelmassanne todennäköisesti aika lähelle todellisuutta. (Suussa ei siis kuuma peruna vaan neljä sormea, myös tutti käy.)

Tänään Saima makasi hoitopöydällä, katsoi suoraan minuun, oli hetken hiljaa ja sanoi "äh-to". Ja vaikka se oli todennäköisesti ihan sattuman kauppaa, mitkä tavut osuivat peräkkäin, kuulosti se minun korvaani jo varmasti ja selvästi siltä, että lapsi sanoi ensimmäisen kerran "äiti".  <3

Ähton kulta pari viikkoa sitten.

Kylpy-faarao

Joulukuun päiväunilla Saima muuttui hindujumalattareksi, nykyään Saima muuttuu suihkun ja kylvyn jälkeen usein pieneksi faaraoksi. 

Kuin kaksi marjaa:

Faarao Pullukkakäsi

Faarao Tutankhamon