Uusi vuosi on alkanut tällä viikolla jotenkin ihan konkreettisesti: tiistaina oltiin ensimmäisen kerran vauvauinnissa, eilen keskiviikkona oli vuoden ensimmäinen neuvolakäynti ja eilisiltana alkoi Kaisalla vuoden ensimmäinen flunssa. Saima on saanut melkein joka päivä maidon lisäksi jotain sosetta maisteltavakseen, ja on syönyt melkein kaikkea mielellään ja rohkeasti.
Tiistainen vauvauinti oli todella mukava kokemus. Ryhmä kokoontuu Paciuksenkadun varrella Allergiatalossa, jossa on lämmin allas ja pienet pukutilat sekä kätevä takkahuone, jossa voi hoitaa vaipanvaihdot, vauvan pukemiset ja syötöt. Pikku Delfiinit -firma, joka uinteja järjestää, on alalla kohtuullisen iso toimija ja ryhmiä on Allergiatalollakin vaikka kuinka monta, monena päivänä viikossa. Saima suhtautui suihkussa käymiseen, uimapuvun pukemiseen (alla uimavaippa) ja altaassa olemiseen omalla tyylillään, tyynen rauhallisesti. Samassa uintiryhmässä voi olla vasta-aloittajia ja pitkään jo uineita. Vetäjiä oli altaassa kaksi ja puolituntinen alkaa ja päättyy yhteisillä piirileikeillä, mutta muuten aika kuluu oman vauvan kanssa puuhaten, siten että ohjaajat kiertävät uimarin luota toiselle vähän neuvomassa ja katsomassa miten sujuu. Nyt ensimmäisellä kerralla ohjaajat näyttivät meille ekakertalaisille oikeat ja sopivat otteet vauvan vesikäsittelyyn eli muutamia erilaisia tapoja pidellä ja liikuttaa vauvaa vedessä. Vaikka ohjaajat varoittelivat, että ekakertailaiset vauvat saattavat väsyä helposti ja hermostua uudessa elementissä, jaksoi Saima kuitenkin tosi hienosti koko puolituntisen ja näytti oikein nauttivankin joistain jutuista. Meistä tuntui siltä, että homma lähtee varmasti sujumaan ja siitä tulee meille kaikille oikein nautittava yhteinen harrastus. Ensi kerralla kuulemma sitten kokeillaan laittaa vettä myös Saiman kasvoille ja jonkun ajan päästä ruvetaan opettelemaan sukellusta...
Eilen keskiviikkona oli neuvolakäynti, mittojen ottaminen ja lääkäri. Saiman paino oli 6,5 kg ja pituus 62cm, mitä vähän ihmeteltiin, koska 62cm-mittaiset vaatteet ovat jo käyneet vähän pieniksi ja 3kk-neuvolassa pituus oli 60,5. Oletus oli, että tyttö olisi ollut jo vähän pidempi. Mitat otti terveydenhoitajaopiskelija ja lääkäri sitten myöhemmin epäili, että pituudessa saattoi olla myös vähän mittausvirhettä, mutta se katsotaan uudestaan 25.1., kun on Saiman 5kk-neuvola-aika. Lääkärin mukaan kaikki oli muuten kunnossa ja niinkuin pitää. Lääkäri kyseli meiltä, mitä kaikkea lapsi jo osaa ja me kerroimme. Yhdessä kuitenkin vähän ihmeteltiin ja lopulta myös naureskeltiin sitä, että Saima ei vieläkään osaa mahalla maatessaan käyttää käsiään tukeakseen itseään. Naama nousee kyllä lattiasta, mutta pelkästään selkälihasten avulla ja kädet siirtyvät samantien vispaamaan sivulle. Yleensä lapset oppivat sen käsillä tukemisen kai noin 3kk-ikäisinä, mutta Saima on keskittynyt harjoittelemaan muita taitoja. Lääkäri vakuutteli, että menee aivan hienosti "normaalin variaation puitteissa" tämä homma - kyllä Saima jossain vaiheessa ne kädet keksii, todennäköisesti.
Tässä Saiman taidonnäyte: jossain lasten jumpassa tämän asennon nimi on kai "lentokone".
Käsien sijaan Saima onkin kehittänyt sosiaalisia taitojaan vaikka kuinka - hymyilevä ja vieraillekin flirttaileva luonne on tallella, kaikenlaisia äänteitä ja kiljahduksia tulee joka päivä ja muutenkin Saima on edelleen tosi kontaktoiva. Kaiken hymyilyn ja ihanuuden vastapainoksi on tullut myös aikamoisia mielenosoituskohtauksia: Saima ei edelleenkään varsinaisesti itke, mutta inisee ja känisee sitäkin enemmän. Nyt muutama ilta on ollut aivan mahdotonta nukkumaanmenotaistelua, jossa tuttikaan ei rauhoita vikisevää vauvaa. Näistä nukkumajutuista, ja paljon hauskemmasta eli soseiden syömisestä, kirjoitan joskus tässä lähipäivinä.
Siihen saakka, kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti