Neuvolaa, kränäystä ja jotain mukavaakin

Viime perjantaina oli Saiman 5kk-neuvolakäynti, jossa annettiin suun kautta rotavirusrokote sekä pistettiin yhdistelmärokotteet molempiin reisiin. Sama setti siis kuin 3kk-neuvolassa. Rokotukset menivät ihan sujuvasti, pienillä huudoilla, mutta neuvolakäynnin varsinainen saldo oli neuvolakorttiin kirjoitettu "Oppinut vierastamaan". Tämä taito Saimalla on tosiaan jo hallussa, Leena-mummo ja Pentti-vaari ovat saaneet siitä osansa ja perjantaina neuvolahoitajakin sai muuten niin iloiselta Saimalta yllättävän itkutervehdyksen ja mutrusuun. Mutta lapsi on terve, kun se vierastaa, tai ainakin kiintymyssuhde vanhempiin on mallillaan.

Edellisellä neuvolakäynnillä oltiin vähän huolissaan pituusmitasta, ja nyt pituudeksi mitattiin 63,5cm, joka sitten taas oli oikein hyvä ja normaali mitta. Painoa Saimalla on 6,8 kg. Mahalla maatessaan kädet viipottavat edelleen lähinnä sivulle ja taakse, mutta neuvolahoitaja lohdutti taas, että kyllä se siitä varmaan ne jossain vaiheessa löytää. Jalat kuitenkin nousevat selällä maatessa hienosti ja suunta on kohti kyljelleen kellahtamista ja siitä sitten kokonaan kääntymistä.

Saimalla oli viime viikolla köhää ja todennäköisesti köhän päälle annetut rokotukset nostivat Saimalle pientä lämpöä pe-iltana ja la-aamuna. (Ja näiden välinen yö oli kyllä tosi levoton.) Noin 37,5 asteen lämpöä sai liennytettyä nestemäisen Panadolin avulla ja Saima jaksoi olla lauantaina jopa ihan iloinenkin. Köhä on muuttunut kuitenkin tällä viikolla nuhaksi ja tuntuu, että viikonlopusta lähtien Saima on joka päivä ollut jossain vaiheessa todella kärttyinenja känisevä. Toki meillä oli viikonvaihteessa useampana päivänä ohjelmaa ja se oli ehkä puolikuntoiselle lapselle vähän liikaa. Välillä on tuntunut kuitenkin siltä, että mitkäköhän kasvukivut nyt on menossa, kun tyttöä ei meinaa saada tyytyväiseksi millään.

Tänään Saiman isomummo Ritva oli kuitenkin iltapäivällä meillä käymässä ja Saima oli oikein iloinen, hyväntuulinen ja hymyilevä koko vierailun ajan. Oheisessa kuvassa Saima on juuri asettumassa vartin yli neljän iltapäiväunilleen. Muistin eilen, että meillä olikin laatikossa jemmassa tällainen hauska unipussi (terveiset  sen ostaneelle Leena-mummolle), joka on siis eräänlainen versio peitosta/makuupussista/lämpimästä vaatteesta. Nyt kun Saiman jalat nousevat jatkuvasti koukkuun ja potkiminen on innostunutta, olemme usein aamuisin löytäneet Saiman omasta sängystään peitto potkittuna pois päältä. Unipussi on nyt ollut kokeilussa parit päiväunet ja hyvältä vaikuttaa. Ja älyttömän söpöhän se ainakin on!

Kirjoitan meidän nykyisestä päivärytmistämme vaikka joku toinen päivä, mutta nuo "vartin yli neljän iltapäiväunet" toistuvat suunnilleen samanlaisina joka päivä ja kestävät lähes minuutilleen puoli tuntia. Tänään ne kestivät 29 minuuttia.