Neuvolaa, kränäystä ja jotain mukavaakin

Viime perjantaina oli Saiman 5kk-neuvolakäynti, jossa annettiin suun kautta rotavirusrokote sekä pistettiin yhdistelmärokotteet molempiin reisiin. Sama setti siis kuin 3kk-neuvolassa. Rokotukset menivät ihan sujuvasti, pienillä huudoilla, mutta neuvolakäynnin varsinainen saldo oli neuvolakorttiin kirjoitettu "Oppinut vierastamaan". Tämä taito Saimalla on tosiaan jo hallussa, Leena-mummo ja Pentti-vaari ovat saaneet siitä osansa ja perjantaina neuvolahoitajakin sai muuten niin iloiselta Saimalta yllättävän itkutervehdyksen ja mutrusuun. Mutta lapsi on terve, kun se vierastaa, tai ainakin kiintymyssuhde vanhempiin on mallillaan.

Edellisellä neuvolakäynnillä oltiin vähän huolissaan pituusmitasta, ja nyt pituudeksi mitattiin 63,5cm, joka sitten taas oli oikein hyvä ja normaali mitta. Painoa Saimalla on 6,8 kg. Mahalla maatessaan kädet viipottavat edelleen lähinnä sivulle ja taakse, mutta neuvolahoitaja lohdutti taas, että kyllä se siitä varmaan ne jossain vaiheessa löytää. Jalat kuitenkin nousevat selällä maatessa hienosti ja suunta on kohti kyljelleen kellahtamista ja siitä sitten kokonaan kääntymistä.

Saimalla oli viime viikolla köhää ja todennäköisesti köhän päälle annetut rokotukset nostivat Saimalle pientä lämpöä pe-iltana ja la-aamuna. (Ja näiden välinen yö oli kyllä tosi levoton.) Noin 37,5 asteen lämpöä sai liennytettyä nestemäisen Panadolin avulla ja Saima jaksoi olla lauantaina jopa ihan iloinenkin. Köhä on muuttunut kuitenkin tällä viikolla nuhaksi ja tuntuu, että viikonlopusta lähtien Saima on joka päivä ollut jossain vaiheessa todella kärttyinenja känisevä. Toki meillä oli viikonvaihteessa useampana päivänä ohjelmaa ja se oli ehkä puolikuntoiselle lapselle vähän liikaa. Välillä on tuntunut kuitenkin siltä, että mitkäköhän kasvukivut nyt on menossa, kun tyttöä ei meinaa saada tyytyväiseksi millään.

Tänään Saiman isomummo Ritva oli kuitenkin iltapäivällä meillä käymässä ja Saima oli oikein iloinen, hyväntuulinen ja hymyilevä koko vierailun ajan. Oheisessa kuvassa Saima on juuri asettumassa vartin yli neljän iltapäiväunilleen. Muistin eilen, että meillä olikin laatikossa jemmassa tällainen hauska unipussi (terveiset  sen ostaneelle Leena-mummolle), joka on siis eräänlainen versio peitosta/makuupussista/lämpimästä vaatteesta. Nyt kun Saiman jalat nousevat jatkuvasti koukkuun ja potkiminen on innostunutta, olemme usein aamuisin löytäneet Saiman omasta sängystään peitto potkittuna pois päältä. Unipussi on nyt ollut kokeilussa parit päiväunet ja hyvältä vaikuttaa. Ja älyttömän söpöhän se ainakin on!

Kirjoitan meidän nykyisestä päivärytmistämme vaikka joku toinen päivä, mutta nuo "vartin yli neljän iltapäiväunet" toistuvat suunnilleen samanlaisina joka päivä ja kestävät lähes minuutilleen puoli tuntia. Tänään ne kestivät 29 minuuttia.

Saima ja tutti

Saima on viime viikkoina oppinut käsittelemään omaa tuttiaan. Hän ottaa sen pois suustaan ja harjoittelee itse sen takaisin laittamista. Tärkeä osa tätä harjoittelua on tutin käsissä pitäminen ja sen katselu sekä pyörittely. Näyttää siltä, että Saima on vähitellen jo tajuamassa, miten päin tutti kannattaa laittaa suuhun, että sitä voi parhaiten imeä. Tässä kuvasarja Saiman tutinkäsittelytaidoista.

Jaahah, tässä on tutti.

Käännellään ja katsellaan...

Ja sitten vähän maistellaan! Olisiko näin päin hyvä?

Ei, katsotaas sittenkin uudestaan...

Joo, nyt äkkiä suuhun!

Öh, tähtäys meni nyt vähän ohi.
Ääää, äiti, tutti lensi jonnekin! Anna tutti!
Eikun hei, hmm, mitä kirjaa tuo isä tuossa lukee...?

(Huom. Tutti on edelleen oikeassa kädessä, mutta se tippuu ihan pian.
Harjoitukset jatkuvat.)

Kakka (ei herkkämielisille)

En olisi vielä syksyllä (tai saati aiemmin) uskonut, että näinkin voi ajatella, mutta kyllä, tänään tuli ikävä maitokakkaa.

Eli mitä?

Pelkällä rintaruokinnalla olevat vauvat kakkaavat vetelää, keltaista, kohtuullisen hajutonta kakkaa useita kertoja päivässä. Maidon lisäksi soseita syövät vauvat kakkaavat tumman ruskean mustaa, haisevaa, tahnamaista ryynikakkaa, parin-kolmen päivän välein. Ja voi sitä haisevien pierujen ja äherryksen määrää niiden tiukkojen kakkojen välillä!

No, ehkä tämä tästä tasaantuu, tai kakan olomuotoon tottuu. Ehkä.
Mutta onko pienen vauvan ihanan keltaisen maitokakan aika nyt lopullisesti ohi? Eli onko meidän pikku-pikkuinen kasvanut jo niin isoksi, että se rupeaa kakkaamaankin kuten isommat ihmiset?

Sunnuntaina on 5kk täynnä - ehtiihän siinä monenlainen asia muuttua. Kakkakin.

Vispiläjalka ja mustikkanaama

Saiman monet ominaisuudet. Kuvat puhukoot puolestaan.

Vispiläjalka.

Mustikkanaama. (Jos tarkkaan katsoo, niin mustikan takana hymyillään.)

Soseita

Saima maistoi ensimmäisen kerran soseruokaa pari päivää ennen joulua. Aloitimme bataatilla, joka meni aika hyvin alas, sitten kun Saima oli tajunnut, että tämän kiinteän jutun voi myös niellä, eikä pelkästään pyöritellä kielen päällä.

Nyt uuden vuoden jälkeen olemme pyrkineet antamaan Saimalle jotain sosetta melkein joka päivä. Bataattia, porkkanaa, mansikkaa, mansikka-banaania ja luumusosetta (koska ummetti), on nyt jo maisteltu ja lisäksi Saima on pari kertaa saanut imeskellä kuorittua kurkun palaa, joka näytti myös maistuvan hyvin.

Saima sai Tumppu-tädiltä joululahjaksi oman oranssin vauvojen lusikan, joka on osoittautunut myös menestykseksi. Nykyään kun Saiman laittaa sitteriin istumaan ja tuo oranssin lusikan näköpiiriin - vaikka tyhjänäkin - aukeaa Saiman suu jo hamuilemaan ruokaa. Nerokasta!

Rintamaito on edelleen pääasiallista ravintoa, eikä Saima ole syönyt soseita kuin kerran päivässä, mutta vähitellen tämä makumatka kehittyy ja siirtyy kohti runsaampaa ruokailua ja uusia makuja sekä toivottavasti jossain vaiheessa kohti sormiruokailua (lue lisää täältä). Mutta sen aika ei ole ihan vielä. Ensin pitää kokeilla uusia makuja, totutella niihin ja oppia myös ehkä istumaan itse.

Tässä vielä kuva, jossa Saiman huulet ovat kasvaneet mansikkabanaanisoseen myötä. Sose näytti olevan Saiman mielestä nam-nam-namia, ja vaikka toisin voisi luulla, syöttävän äidin lusikka osui kyllä lähes joka kerta suuhun eikä huuleen. Pehmeän sileää sosetta tuli kuitenkin maiskutusten ja lipomisten mukana aika paljon myös ulospäin, mutta se ei menoa haitannut.

Etiäpäin, sano Saima soseessa - ja soseet ääntä kohti!

Vauvauintia ja neuvolaa

Saiman joulukalenteri jatkuu nyt kevätkuulumisten merkeissä. Luvassa siis lähinnä mummolle, mummille, ukille, vaarille ja muille Saiman faneille suunnattua arkipäivän triviaa Munkan poppoon elämästä.

Uusi vuosi on alkanut tällä viikolla jotenkin ihan konkreettisesti: tiistaina oltiin ensimmäisen kerran vauvauinnissa, eilen keskiviikkona oli vuoden ensimmäinen neuvolakäynti ja eilisiltana alkoi Kaisalla vuoden ensimmäinen flunssa. Saima on saanut melkein joka päivä maidon lisäksi jotain sosetta maisteltavakseen, ja on syönyt melkein kaikkea mielellään ja rohkeasti.

Tiistainen vauvauinti oli todella mukava kokemus. Ryhmä kokoontuu Paciuksenkadun varrella Allergiatalossa, jossa on lämmin allas ja pienet pukutilat sekä kätevä takkahuone, jossa voi hoitaa vaipanvaihdot, vauvan pukemiset ja syötöt. Pikku Delfiinit -firma, joka uinteja järjestää, on alalla kohtuullisen iso toimija ja ryhmiä on Allergiatalollakin vaikka kuinka monta, monena päivänä viikossa. Saima suhtautui suihkussa käymiseen, uimapuvun pukemiseen (alla uimavaippa) ja altaassa olemiseen omalla tyylillään, tyynen rauhallisesti. Samassa uintiryhmässä voi olla vasta-aloittajia ja pitkään jo uineita. Vetäjiä oli altaassa kaksi ja puolituntinen alkaa ja päättyy yhteisillä piirileikeillä, mutta muuten aika kuluu oman vauvan kanssa puuhaten, siten että ohjaajat kiertävät uimarin luota toiselle vähän neuvomassa ja katsomassa miten sujuu. Nyt ensimmäisellä kerralla ohjaajat näyttivät meille ekakertalaisille oikeat ja sopivat otteet vauvan vesikäsittelyyn eli muutamia erilaisia tapoja pidellä ja liikuttaa vauvaa vedessä. Vaikka ohjaajat varoittelivat, että ekakertailaiset vauvat saattavat väsyä helposti ja hermostua uudessa elementissä, jaksoi Saima kuitenkin tosi hienosti koko puolituntisen ja näytti oikein nauttivankin joistain jutuista. Meistä tuntui siltä, että homma lähtee varmasti sujumaan ja siitä tulee meille kaikille oikein nautittava yhteinen harrastus. Ensi kerralla kuulemma sitten kokeillaan laittaa vettä myös Saiman kasvoille ja jonkun ajan päästä ruvetaan opettelemaan sukellusta...

Eilen keskiviikkona oli neuvolakäynti, mittojen ottaminen ja lääkäri. Saiman paino oli 6,5 kg ja pituus 62cm, mitä vähän ihmeteltiin, koska 62cm-mittaiset vaatteet ovat jo käyneet vähän pieniksi ja 3kk-neuvolassa pituus oli 60,5. Oletus oli, että tyttö olisi ollut jo vähän pidempi. Mitat otti terveydenhoitajaopiskelija ja lääkäri sitten myöhemmin epäili, että pituudessa saattoi olla myös vähän mittausvirhettä, mutta se katsotaan uudestaan 25.1., kun on Saiman 5kk-neuvola-aika. Lääkärin mukaan kaikki oli muuten kunnossa ja niinkuin pitää. Lääkäri kyseli meiltä, mitä kaikkea lapsi jo osaa ja me kerroimme. Yhdessä kuitenkin vähän ihmeteltiin ja lopulta myös naureskeltiin sitä, että Saima ei vieläkään osaa mahalla maatessaan käyttää käsiään tukeakseen itseään. Naama nousee kyllä lattiasta, mutta pelkästään selkälihasten avulla ja kädet siirtyvät samantien vispaamaan sivulle. Yleensä lapset oppivat sen käsillä tukemisen kai noin 3kk-ikäisinä, mutta Saima on keskittynyt harjoittelemaan muita taitoja. Lääkäri vakuutteli, että menee aivan hienosti "normaalin variaation puitteissa" tämä homma - kyllä Saima jossain vaiheessa ne kädet keksii, todennäköisesti.

Tässä Saiman taidonnäyte: jossain lasten jumpassa tämän asennon nimi on kai "lentokone".

Käsien sijaan Saima onkin kehittänyt sosiaalisia taitojaan vaikka kuinka - hymyilevä ja vieraillekin flirttaileva luonne on tallella, kaikenlaisia äänteitä ja kiljahduksia tulee joka päivä ja muutenkin Saima on edelleen tosi kontaktoiva. Kaiken hymyilyn ja ihanuuden vastapainoksi on tullut myös aikamoisia mielenosoituskohtauksia: Saima ei edelleenkään varsinaisesti itke, mutta inisee ja känisee sitäkin enemmän. Nyt muutama ilta on ollut aivan mahdotonta nukkumaanmenotaistelua, jossa tuttikaan ei rauhoita vikisevää vauvaa. Näistä nukkumajutuista, ja paljon hauskemmasta eli soseiden syömisestä, kirjoitan joskus tässä lähipäivinä.

Siihen saakka, kuulumisiin!

24.12.

JOULUAATTO! 

Kuinka hauskaa! 

Saiman ensimmäinen joulu! 

Ja mummon ostama tonttupuku!

 Mutta tämä tarkoittaa sitä, että on Saiman joulukalenterin viimeinen luukku. Eli on aika kiittää kaikkia kalenterin seuraajia ja sanoa hei hei! Saimalla ja äidillä on ollut hauskaa kalenteria tehdessä, toivottavasti myös teillä sitä lukiessa.

Mutta ehkä teemme ensi vuonna uuden joulukalenterin! Tai sitä ennen kesänodotuskalenterin! Saa nähdä!




Mutta jotta kaikille saataisiin vielä hyvä joulutunnelma, ilo irti ja kannat kattoon, toivotamme tämän vihoviimeisen kuvan myötä


ERINOMAISEN HAUSKAA, VEIKEÄÄ JA IHANAA JOULUA SEKÄ ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2013!

Rakkaudella, 
Saima ja Saiman vanhemmat